tiistai 24. toukokuuta 2011

Hands together

Tällä hetkellä olen New Yorkissa, jo kotimatkalla. Pääsin omalta koneelta nyt nettiin ja lisäsin pari kuvaa. Eilen pidetty Changemaker -workshop meni hyvin. Osallistujat pitivät paljon ja olivat aktiivisia ja vaikuttuneita erityisesti CM:n toiminnallisuudesta ja luovuudesta. Osallistujia oli noin 25. Heistä suurin osa oli jo varsinaisen ''CM-iän'' ohittaneita, mutta monet lupasivat viedä changemakeriyttä eteenpäin omissa maissaan ja kirkoissaan. Erityisesti USA ja Saksa vaikuttivat lupaavilta. Saas nähdä, syntyykö niihin maihin joskus toimintaa!



Workshopissa käsiteltiin alkuun ihan basic -tiedot Changemakerista, kerrottiin Suomen ja Norjan toiminnasta ja painotettiin kuvien kautta kertomaan eri kampanjoista vuosien varrella. Workshopin teema siis oli ''Kuinka tehdä kampanja CM-tyylisesti''. Norjan Mari ja Hannah Eline kertoivat Norjan aseteollisuuskampanjasta ja sen vaihesta tarkemmin. Kävimme läpi yleisön kysymyksiä, jotka liittyivät paljolti verkoston laajuuteen ja rakenteeseen. Lopuksi osallistujat saivat ryhmissä ideoida oman kampanjansa vapaavalintaisesta aiheesta. Kampanjaideoita oli Reilun kaupan promoamisesta ja USA:n lain kritisoimiseen sitä, että jokaisella on sen mukaan oikeus omistaa pienase oman turvallisuutensa takaamiseksi. Kolmas ryhmä suunnitteli kampanjan lapsisotilaisiin liittyen. Kampanjaideoita voin kertoa rauharyhmän kokouksessa, koska ne olivat hyvin käyttökelpoisia! :)



Norjan Kirkon ulkomaanapu keräsi IEPC:n aikana vetoomusta, joka allekirjoitettiin painamalla kädenjälki kankaaseen. Kampanjan ideana on vedota käsiaseiden vähentämiseen.

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Kello on jo vaikka mitä!
Ruut

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

The World Sunday of Peace

Tanaan vietettiin The World Sunday of Peacea. Taalla oli aamulla ekumeeninen jumalanpalvelus ja paivalla Caribbean Day -meininkia, eli livemusiikkia ja kojuissa Karibian valtioiden esittelyja.Paivalla sateli ja nyt illalla ihan kunnolla Streetlight -musikaalin aikana.

Iltapaivalla oli nuorten tapaaminen, jossa mietittiin taalla julkaistavaa rauhanvetoomusta. Siihen ei kuitenkaan voi enaa tehda muutoksia ja meidan nuorten mielipide tekstista on se, etta kaytanto puuttuu. Tarvittaisiin elavia esimerkkeja tilanteista ja vaatimuksista, joista teksti puhuu. Ihmisten konkreettisia tarinoita. Kirkkojen ekumeeninen vakivallan vastainen tyo ei saisi loppua tahan konferenssiin ja kaivattaisiin selkeita quide lineja siita miten jatkaa kaikkien palattua kotimaihinsa.

On surullista, ettei monissa mainissa nayta olevan verkostoja, joiden kautta asiaa voisi vieda eteenpain seka kirkon, etta politiikan kautta. Tai sitten ihmiset ei ole vaan loytaneet niita. Meilla kuitenkin Suomessa on ja taalla on aika usein ylpea siita, etta on jarjeston edustajana, jossa toimimisella on oikeasti vaikutusta. Asenne oli lyhyesti sanottuna tapaamisessa ''talk less, do more''.

Monien mielesta rauhanvetoomus ei ole riittava valine rauhaan, joidenkin mielesta se on utopistinen, myohainen asia, hyva alku.

Laskin, etta nuorten tapaamiseen osallistuvien kotimaita oli 24. Viikko sitten pidetyssa Youth Pre-eventissa oli todennakoisesti viela enemman eri kansallisuuksia.

Taalla oon huomannut sen, etta kehitysmaiden edustajilla ja meilla lansimaalaisilla on aika eri kasitykset paikoin rauhasta ja sen rakentamisesta. Taalla etelassa kaivataan nyt sita toimintaa, ei asioiden pyorittelya koko ajan. Esimerkiksi ilmastonmuutos nakyy jo joissakin maissa ihan selkeasti ja me muut ei sita ymmarreta. Tapasin tanaan ghanalaisen Abigail Okyeren, joka kysyi mita muut maat tekevat rauhan saamiseksi Afrikkaan, mita me voimme tehda, teemmeko mitaan. Kerroin hanelle lyhyesti meidan viime vuoden vientitukikampanjasta ja han oli iloinen siita, etta oltiin lahdetty ajamaan esimerkkina ghanalaisten pienviljelijoiden asiaa.

Huomenna pidamme workshopin, joka tulee olemaan hyvin kaytannonlaheinen. Sinne olen kutsunut kaikkia, jotka kaipaavat juuri sita kaytannonlaheisyytta rauhantyossa.

Ruut

ps. Kuvien lisaaminen ei onnistu vielakaan, mutta niita kylla tulee, koska niita on otettu aika hyva maara taalla ollessa!

pps. osoitteesta http://iepcstories.com voi katsoa videoita ja kuvia taalta.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Luomukahvia

Eilen perjantaina teemana oli Peace with the Earth. Siihen liittyen tein retken Blue Mountainille tutustumaan kahvinviljelyyn. Vuorilla on useita kahvitiloja ja se jolla paastiin kaymaan muutamien mutkien kautta on suurimmaksi osaksi luomutila. Tyontekijat osallistuu useita kertoja vuodessa koulutuksiin ja viljelyssa ei kayteta torjunta-aineita.
Tila on sertifioitu Rainforest Alliance -merkilla. Kahvin sivutuotteina viljellaan myos banaaneja ja ananaksia. Blue Mountainilla viljelty kahvi kuuluu yhteen maailman kalliimpiin.



Vuorilla oli viileampaa ja ukkosti ja satoi. Virkistava retki hetkeksi pois tasta paahteesta. Jamaicalaiset on ylpeita vuoristostaan ja matkalla ylos rinteille nakyi paljon kyltteja, joissa toivottiin muun muassa roskaamisen vahentamista.

Tanaan lauantaina seurattiin muutaman muun nuoren kanssa August Townissa puistossa pidettavaa rastafarien jumalanpalvelusta. Rastafareja taalla ei nay niin kuin Jamaika -kuvauksissa annetaan usein ymmartaa, koska heita on paljon vahemman mita turistikuvat kertoo. Tapaamisessa oli noin 50 osallistujaa, suurin osa miehia, mutta myos naisia ja lapsia, seka vanhuksia.

Kaksi tuntia seurattiin jumalanpalveluksen kulkua. Siihen sisaltyi polvirukouksia, rummutusta, laulua, tanssia, raamattuopetusta ja ruokataukoja. Meidat otettiin hyvin vastaan. Paikka oli julkinen paikka ja valokuuvaminen oli jopa suositeltavaa monien vanhimpien rastojen mielesta. Kuvia siis soon come!

Torstain workshopeissa molemmissa kasiteltiin pienaseita- ja asekauppaa. Ensimmaisessa erityisesti jamaicalaisten nuorten nakokulmasta. Workshopissa naytettiin nuoren miehen tekema video siita, miten han paasi mukaan projektiin jossa opetettiin luku- ja kirjoitustaitoa koulutuksesta poispudonneille. Kysyin, olisko videota mahdollista saada kayttoon meille Suomeen ja projektin vetaja lupasi ottaa yhteytta myohemmin. Nayttaa silta, etta mun taytyy huomenna kirjoittaa oma teksti aiheesta aseet. Pysykaa siis linjoilla!

Ruut

torstai 19. toukokuuta 2011

di likkle food from mi plate

Nyt ollaan kaikki IEPC -osallistujat taalla The University of the West Indiesilla August Townin kaupunginosassa. Taalla netti toimii ainakin toistaiseksi vahan heikosti.

Tassa vieressa on Usain Boltin treenirata. Sinne on tarkka valvonta, ettei kukaan non-professional mene juoksemaan sinne. Katsoa saa, mutta ei juosta.

Eilen, keskiviikkona, olin aamupaivalla tutustumassa paikalliseen kehitysprojektiin nimelta Mustard Seed. Mustard Seed Communities toimii Jamaican lisaksi myos mm. Haitilla, Nigaraguassa ja Kongossa. Kingstonin kohteessa on Roots FM:n toimitus, josta lahetetaan ohjelmaa 24/7. 60% kanavalla on puhetta, 40% musiikkia. Ja musiikki soitetaan cd-levyilta Media Playerin kautta. Ihan hyvin silti kuuluu! Ne kuuskyt prosenttia puheesta on painottunut vakivallan ehkaisemiseen, erityisesti perhevakivallan, seka naisiin kohdistuvaan vakivaltaan. Kuka tahansa, jolla on sanottavaa jostakin teemasta, saa tulla puhumaan Rootsille. Kavalla toimii myos ohjelma, josta saa ammattilaisten neuvontaa. Kingstonin Mustard Seedin johtaja sanoi, etta ''Roots FM is the voice of the Innercity''. Jai sellainen olo, etta yhteisoradioissa on voimaa!



Samassa yhteisossa toimii myos savipaja tyottomille nuorille ja aikuisille, seka kehitysvammaisten lasten koti ja koulu. Yhteiso ottaa vastaan muun muassa nuoria raskaana olevia naisia ajaksi ennen synnytysta.

Johtaja kertoi myos viime vuoden levottomuuksista liittyen ''Pres'' -nimiseen asekauppiaseen. Kerron siita lisaa toiste!

Lasten leikkihuoneessa soi aamupaivan ajan repeatilla Mr Vegasin ''I am Blessed''.
I am blessed,
I am blessed
Every day of my life
I am blessed
When I wake up in the morning,
And I lay my head to rest
Every day of my life I am blessed.


Illalla avaijaisssa oli paljon suuria rauhanihmisia ja myos Jamaican paaministeri Bruce Golding.


Pojat oli esiintymassa avajaistilaisuudessa.

Tanaan osallistun pienaseita kasittelevaan workshopiin. Kirjoittelen taas kun on mahdollisuus!

Guidance!
Ruut

maanantai 16. toukokuuta 2011

Peace is like a plant, you need to nurture it.

Youth Pre-eventissä aamun ja aamupäivän aikana tutustuimme WCC:n (World Council of churches) Decade to overcome violencen vuosittaisiin teemoihin. Erityisesti kuulimme Living letters -projektista, jossa eri kulttuuripiireistä kotoisin olevista henkilöistä koostuva delegaatio käy kohteessa, jossa tarvitaan apua ongelmien ratkaisemiseksi ja ääntä kertomaan asiasta päättäjille ja medialle. Projekteissa on kyse solidaarisuuden osoittamisesta vähemmistöille ja heikoimmassa asemassa oleville.

Georgia Australiasta jakoi kokemuksiaan aboriginaalien keskuudessa tehdystä Living letters -vierailusta. Pohjoisissa osavaltioissa aboriginaaleilla ei ollut ennen Living letters -projektin tuloa mahdollista valittaa heihin kohdistuvasta rasismista ja perättömistä väitteistä runsaasta alkoholismista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käydessään Maprun alueella Georgia huomasi aboriginaalien olevan todellisuudessa vahvoja ja ylpeitä maastaan. Kansan tilanne kulminoituu hallituksen sutkautukseen heidän elämäntavastaan, että aboriginaalit ovat vain ''piknikillä''.

Nikos Kreikasta kertoi käynnistään Viwan saarella, joka kuuluu Fidjiin. Viwa on niin pieni, että sen kiertää 15 minuutissa ympäri. Pian vielä nopeammin, koska rantaviiva on pahimmillaan karannut seitsemän metriä vuodessa. Saaren reilu sata asukasta ovat riippuvaisia saaren puustosta, josta he saavat hedelmiä. Nykyään suuri osa hedelmistä menee vientiin, koska rahaa on saatava. Nikos kertoi, että asukkaat joutuvat muuttamaan pian pois, koska maa jalkojen alta katoaa. Viwalaiset eivät kuitenkaan ajattele asiaa aktiivisesti, koska pitävät ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuvaa rantaviivan pakenemista kansallisuuden ja identiteetin riistämisenä. Jälleen yksi vähemmistökansa joutuu muuttamaan osaksi länsimaista yhteiskuntaa.

Iltapäivällä jamaicalaiset osallistujat kertoivat omalla saarellaan vallitsevista ongelmista draaman kautta. Vaihdoimme ajatuksia väkivallan muodoista näytelmässä, sekä omissa kotimaissamme. Omassa pöytäryhmässäni keskustelimme Jamaican ja Suomen perheväkivallan muotojen lisäksi Slovakiasta ja romaneihin kohdistuvasta rasismista, sekä Filippiineillä journalistien tilanteesta.



Nuorten esittelemiä Jamaikan ongelmia ovat perheväkivalta, lapsityövoima ja kodittomuus, lasten hyväksikäyttö, political tribalism, nuorten itsemurhat ja murhat, sekä sexual deviance & violence in the dancehall. Ratkaisuja moniin ongelmista ovat nuorten osallistaminen yhteisen tekemisen kautta, esimerkiksi urheilun tai erilaisen dancehallin kautta, joka ei kannusta väkivaltaan tai aseeseen tarttumiseen. Koulutus ja auttavat puhelimet nousivat myös listoilla korkealle.

Filippiineillä tunnetaan jo Changemaker ja monet tietää mistä puhutaan.

Everyting copasetic now, I say. Nyt kun täällä vihdoin ollaan, pärjätty vuorokausi ilman matkatavaroita hieman liian kuumissa vaatteissa ja pikkuhiljaa alkaa jet lag hellittää, ympärillä inspiroivia ihmisiä, joiden kanssa voidaan vaihtaa solidaarisesti kokemuksia, ei voi muuta sanoa. Matkasta Jamdowniin voisi kirjoittaa oman lukunsa. ;)

Bussit on aika hasardeja. Penkit ei oo oikein kiinni missään. Oon ihastunut intonaatioon ja ystävällisyyteen.

Nyt väsyttää taas aika rankasti, ehkä jet lag ei ookaan ihan vielä ohi. Käyn vielä katsomassa öistä New Kingstonia parvekkeelta. Huomenna siirryn varsinaiselle IEPC -paikalle (The University of the West Indies) August Towniin.

Ruut

ps. Maanantaina (tänään) oli myös pieni maanjäristys.
pps. Kuvia tulee myöhemmin, täällä on aika heikot nettiyhteydet nyt!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

4 yötä Kingstoniin

Tänään hankin moskiittoverkon ja adapterin. Muutama päivä sitten hain malarialääkkeet apteekista. Pikkuhiljaa alkaa mahaa kipristää, pian lähdetään! Enää torstai, perjantai ja lauantai ja sunnuntaiaamu ennen Kingstonin rauhankokoukseen lähtöä.

Changemakerin edustajana matkustan Jamaican pääkaupunki Kingstoniin 15.-26.5. Kirkkojen maailmanneuvoston järjestämään ekumeeniseen ja kansainväliseen rauhankokoukseen. Osallistun myös nuorten omaan esikokoukseen, jossa on tarkoituksena laatia nuorten kannanotto/julistus rauhaan liittyen. Changemakerina haluan tuoda julistukseen käytännönläheistä näkökulmaa rauhanrakentamisessa.
Tutustumme kokouksen aikana myös paikallisiin kehitysyhteistyöprojekteihin ja luomme kansainvälisiä- ja ekumeenisia verkostoja.

Norjan Changemakerista kokoukseen osallistuvien kanssa pidämme yhdessä workshopin liittyen asekauppaan.

Paikanpäältä Kingstonin auringon alta kirjoitan kokouskuulumisia ja ajatuksia käsiteltävistä teemoista.

Tässä jotain informaatiota siitä, että kuka täältä tulee kirjoittelemaan :)
Olen toiminut Changemakerissa aktiivisesti vuodesta 2008 lähtien, jolloin tulin osaksi Tampereen paikallisryhmää. Sitä ennen olin seurannut pari vuotta verkoston toimintaa. Tiimissä olen ollut vuodesta 2010 lähtien. Tällä hetkellä toimin tiedotusvastaavana ja CM-lehden päätoimittajana. Vuosien aikana olen toiminut muun muassa rauha- ja velkaryhmissä. Koen kampanjoinnin erityisen inspiroivaksi Changemakerissa.
Osallistuin syksyllä 2010 makeITfair Youth Round Tableen Berliinissä, jossa käsittelimme rauhaa esimerkiksi elektroniikkayritysten vastuun kautta. Vuosina 2007-2009 olin osana Kirkon ulkomaanavun Pelasta maailma -kansainvälisyyskasvatushanketta ja opintomatkalaisena Kambodzassa. Kirkollisen kentän ja ekumeenisten yhteisöjen tuntemusta minulla on Pelasta maailma -projektista, sekä toimimisesta Oriveden seurakunnassa, sekä Herättäjä-Yhdistyksessä.
Nyt opiskelen journalismia Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

Suomesta IEPC (International Ecumenical Peace Convocation) osallistujia lisäkseni ovat kirkon delegaatioon kuuluvat Kati Jääskeläinen, Laura Hytti, Heidi Kusmin-Bergenstad, Ilkka Sipiläinen, Matti Pikkarainen, Anna Hyvärinen, sekä Kirkon ulkomaanavun Jussi Ojala ja opiskelija Sini Tyvi.

Aurinkoa ja palaillaan!

Ruut