Peace is like a plant, you need to nurture it.

Youth Pre-eventissä aamun ja aamupäivän aikana tutustuimme WCC:n (World Council of churches) Decade to overcome violencen vuosittaisiin teemoihin. Erityisesti kuulimme Living letters -projektista, jossa eri kulttuuripiireistä kotoisin olevista henkilöistä koostuva delegaatio käy kohteessa, jossa tarvitaan apua ongelmien ratkaisemiseksi ja ääntä kertomaan asiasta päättäjille ja medialle. Projekteissa on kyse solidaarisuuden osoittamisesta vähemmistöille ja heikoimmassa asemassa oleville.

Georgia Australiasta jakoi kokemuksiaan aboriginaalien keskuudessa tehdystä Living letters -vierailusta. Pohjoisissa osavaltioissa aboriginaaleilla ei ollut ennen Living letters -projektin tuloa mahdollista valittaa heihin kohdistuvasta rasismista ja perättömistä väitteistä runsaasta alkoholismista, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käydessään Maprun alueella Georgia huomasi aboriginaalien olevan todellisuudessa vahvoja ja ylpeitä maastaan. Kansan tilanne kulminoituu hallituksen sutkautukseen heidän elämäntavastaan, että aboriginaalit ovat vain ''piknikillä''.

Nikos Kreikasta kertoi käynnistään Viwan saarella, joka kuuluu Fidjiin. Viwa on niin pieni, että sen kiertää 15 minuutissa ympäri. Pian vielä nopeammin, koska rantaviiva on pahimmillaan karannut seitsemän metriä vuodessa. Saaren reilu sata asukasta ovat riippuvaisia saaren puustosta, josta he saavat hedelmiä. Nykyään suuri osa hedelmistä menee vientiin, koska rahaa on saatava. Nikos kertoi, että asukkaat joutuvat muuttamaan pian pois, koska maa jalkojen alta katoaa. Viwalaiset eivät kuitenkaan ajattele asiaa aktiivisesti, koska pitävät ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuvaa rantaviivan pakenemista kansallisuuden ja identiteetin riistämisenä. Jälleen yksi vähemmistökansa joutuu muuttamaan osaksi länsimaista yhteiskuntaa.

Iltapäivällä jamaicalaiset osallistujat kertoivat omalla saarellaan vallitsevista ongelmista draaman kautta. Vaihdoimme ajatuksia väkivallan muodoista näytelmässä, sekä omissa kotimaissamme. Omassa pöytäryhmässäni keskustelimme Jamaican ja Suomen perheväkivallan muotojen lisäksi Slovakiasta ja romaneihin kohdistuvasta rasismista, sekä Filippiineillä journalistien tilanteesta.



Nuorten esittelemiä Jamaikan ongelmia ovat perheväkivalta, lapsityövoima ja kodittomuus, lasten hyväksikäyttö, political tribalism, nuorten itsemurhat ja murhat, sekä sexual deviance & violence in the dancehall. Ratkaisuja moniin ongelmista ovat nuorten osallistaminen yhteisen tekemisen kautta, esimerkiksi urheilun tai erilaisen dancehallin kautta, joka ei kannusta väkivaltaan tai aseeseen tarttumiseen. Koulutus ja auttavat puhelimet nousivat myös listoilla korkealle.

Filippiineillä tunnetaan jo Changemaker ja monet tietää mistä puhutaan.

Everyting copasetic now, I say. Nyt kun täällä vihdoin ollaan, pärjätty vuorokausi ilman matkatavaroita hieman liian kuumissa vaatteissa ja pikkuhiljaa alkaa jet lag hellittää, ympärillä inspiroivia ihmisiä, joiden kanssa voidaan vaihtaa solidaarisesti kokemuksia, ei voi muuta sanoa. Matkasta Jamdowniin voisi kirjoittaa oman lukunsa. ;)

Bussit on aika hasardeja. Penkit ei oo oikein kiinni missään. Oon ihastunut intonaatioon ja ystävällisyyteen.

Nyt väsyttää taas aika rankasti, ehkä jet lag ei ookaan ihan vielä ohi. Käyn vielä katsomassa öistä New Kingstonia parvekkeelta. Huomenna siirryn varsinaiselle IEPC -paikalle (The University of the West Indies) August Towniin.

Ruut

ps. Maanantaina (tänään) oli myös pieni maanjäristys.
pps. Kuvia tulee myöhemmin, täällä on aika heikot nettiyhteydet nyt!